Kansallinen kaupunkipuisto Tampereelle

Tampereen pitää olla aktiivinen kansallisen kaupunkipuiston perustamisessa. Suomessa on nyt viisi kansallista kaupunkipuistoa ja Tampere on jäämässä kärjestä, jossa monessa asiassa olemme.

Tampereen kansalliseksi kaupunkipuistoksi soveltuva kokonaisuus voisi alkaa Eteläpuistosta ja kulkea Ratinan kautta Tammerkosken vartta Näsijärvelle. Samalla voidaan estää jatkuvat pohdinnat Eteläpuiston rakentamiselta. 

Kansallisen kaupunkipuiston ajatuksena on turvata kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluva kulttuuri- tai luonnonmaisema ja sen historialliset ominaispiirteet. Samalla voidaan säilyttää muun muassa kaupunkikuvalliset ja virkistykselliset arvot. Tämä edellä  ehdottamani puistokokonaisuus täyttää vaivatta vaaditut kriteerit. Tässä osittain helmimäisessä puistoketjussa Eteläpuisto on tärkeä elementti liittyen Klingendahlin historialliseen teollisuuskiinteistöön ja Pyhäjärven vesistönäkymiin.

Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen on oikeastaan kunniavelka, joka meidän on maksettava Tampereen rakentaneille sukupolville. Tampereen ilmeeseen kuuluu teollinen perinne, jota ei saa unohtaa, vaan pikemminkin kunnioittaa. Tuntemalla ja kunnioittamalla historiallista taustaamme voimme erottautua muista kaupungeista ja alueista. 

Tärkeä peruste kaupunkipuistolle on myös keskustassa asuvien yhteys Ratinan sillan ali Pyynikille. Keskustassa asuvien tarpeet tahtovat jäädä usein huomaamatta suunnittelijoilta, mutta niitä ei saa väheksyä erityisesti kun pyrimme pitämään keskustan asuttuna. Eteläpuiston sijaan rakentamista voi kyllä pohtia Koulukadun itäpuolelle jo rakennetun alueen täydentämisenä. Tässä rakentamisessa voi vaihtoehto olla myös korkeat rakennukset, jolloin säästetään arvokasta rakennusmaata.

Tarvitaanko liikennevaloja?

Sosiaalisessa mediassa on pohdittu miksi Satakunnankatu toimi liikenteellisesti hyvin, vaikka liikennevalot olivat poissa päältä. Olin keskustelussa aluksi kriittinen, koska epäilin sivukatujen liikenteen ruuhkautuvan. Näin ei ollut käynyt, vaan liikenne oli pelannut.

Keskustelussa toivottiin myös liikenneympyröitä liikennevalojen sijaan. Liikenneympyröitä pidettiin myös kaupunkikuvallisesti parempina.

Yleisesti liikennevalot parantavat liikenneturvallisuutta ja lisäävät kokonaisuudessa välityskykyä. Liikennevalot erityisesti varmistavat sivukadulta pääsyn pääliikennevirtaan sekä takaava jalankulkijoille turvallisen kadun ylityksen. Tosin monessa tapauksessa kevyen liikenteen odotusajat kasvavat pitkiksi. Liikennevalot maksavat kohtuullisen paljon 200 000 euroa hurahtaa helposti ja niiden ylläpitokustannukset ovat merkittävät.

Toimivuuden ja kustannusten takia Tampereen liikennevalot pitäisi arvioida uudelleen. Nykyään Tampereella on kyllä ehkä liikaakin liikennevaloja. Eräs sellainen kohta on Hämeenpuiston ja Puutarhakadun risteys, jossa seisoo kaikki liikkujat.

Liikenneympyrät tai kiertoliittymät, kuten nykyään sanotaan, ovat todella eräs vaihtoehto. Tunnustan tuoneeni uusien kiertoliittymien idean Suomeen joskus 80-luvun lopulla. Lammin kunnassa on Lamminhovin liittymä, joka oli liikenneturvallisuudeltaan todella huono. Siihen ei löydetty silloisilla  keinoilla toimivaa ratkaisua. Ehdotin Jarmo Kuivaselle, joka silloin oli vielä työssä Tiehallinnossa, paikalle kiertoliittymää. Tenho Aarnikko ne taisi sitten suunnitella. Liittymästä tuli turvallinen ja toimiva.

Kyllä siis kiertoliittymä on käyttökelpoinen ja kaupunkikuvallinen ratkaisu, mutta vaatii tilaa. Englannissa näkee myös hyvin pienisäteisiä kiertoliittymiä. Niiden soveltuvuutta ei tietääkseni ole testattu Suomessa. Sietäisi selvittää.

Eräs vaihtoehto on hallita muilla keinoilla autojen nopeuksia, jotta liikenne on kaikilla kulkumuodoilla turvallista ja sujuvaa. Tällöin tulee kysymykseen esimerkiksi loivasti ja pitkällä matkalla korotettu liittymä. Siinä autoilija luontaisesti vähentää nopeutta.